Conversazione comincia!

Sain eilen vahvistettua paikan keskustelukurssilta, eli tästä se taas lähtee!

Kaivoin Italian nettiradiot työkoneen suosikkeihin ja päivä meni aivotonta italialaishöpötystä kuunnellessa. Pitänee kaivella laadukkaampia kanavia.

Ihanasti alkaa pulpahdella unohtuneita sanoja mieleen, sellaisia kuten pipistrello.

Surffailua

Pari viimeistä päivää on mennyt romaaneja lukiessa. Pari Kaksi pientä elefabttia sarjaakin olen katsonut. Äskettäin naputtelin läpi italian kielioppitehtäviä Talo Italiassa -sarjan ikivanhalla saitilla. Tehtävät olivat auttamattomasti liian helppoja. No, ei kai siitä mitään haittaakaan ole. Prepositiot ovat ikiaikainen murheenkryyni, eikä ne menneet kaikki oikein näissä aloittelijan tehtävässäkään.

Hitaasti, mutta varmasti. En ole vielä saanut yhteyttä Kirkkonummen kansalaisopistoon. Jos en maanantaina onnistu, siirryn selvittelemään Italian kulttuuri-instituutin antia Helsingissä.

Tarinoita italiaksi

Näillä lähdetään liikkeelle. Kesken jääneitä kirjoja, osa luettukin. Täynnä alleviivauksia ja uusien sanojen listauksia.

Luen ne kirjoina, ilman sanakirjaa ja ulkoaopettelun painetta, ihan vain verrytelläkseni sanastoa ja kielioppia.

Taidan aloittaa helpoimmasta, Roberto Benignin La Tigre e la Neve, joka on käsikirjoituksen muodossa ja näin ollen selkeä lukea.

Ensimmäinen askel: päätös

Vaikka nyt saattuukin olemaan uuden vuoden päivä, sill ei ole mitään tekemistä tämän hankkeen aloittamisen kanssa. Kyse ei ole uuden vuoden lupauksesta. Kyse on siitä, että vihdoin elämässä alkaa olla näkyvyyttä tulevaisuuteen, jonka puitteissa pystyy suunnitella muutakin kuin viikonlopun baarivalikoimaa, lomallekarkaamiskohdetta tai sunnuntain brunssipaikkaa.

Kyse on isoista linjoista. Itsensä haastamisesta. Loppuunsaattamisesta. Olen hetkessä elävä, impulsiivinen ja helposti kyllästyvä. Annan tälle projektille aikaa viisi vuotta. Lisäviive hyväksytään vain painavista syistä.

Lähtökohta on tämä.

Opiskelin Italiaa Toriossa kuusi vuotta sitten, (herrajjumala, kuusi vuotta sitten!), ja puhuin sitä jopa niin sujuvasti, että pystyin opiskella kauppatieteitä italiaksi, olla jäätelöbaarissa töissä, selvitä sähkön ostamisesta italiaksi (uskokaa pois, se jos mikä on hankalaa ulkomaalaisena). Nyt Suomessa asuessa italiaa pääsee käyttämään äärimmäisen harvoin, ja muutama viikko vuodessa Italiassa ei paikkaa rappeutumia. Haluan edelleen sujuvan italian taidon.

Lisäksi halua suorittaa master-tutkinnon. Ja nämä kaksi asiaa kun yhdistää, tulee siihen yltiöpäiseen lopputulemaan, että haluan suorittaa matser-tutkinnon jossakin italian yliopsitoista, italiaksi. Yhtenä välisteppinä pidän kieliserfikaatin suorittamista, jotta saan virallisen lausunnon kielitaidostani. Tätä en tullut aiemmin tehneeksi.

Annan itselleni kaksi vuotta aikaa suoriutua takaisin sujuvan italian pariin. Ja siitä seuraavat kaksi vuotta annan master-opinnoilleni. Viides vuosi on varmuuden vuoksi -vuosi.

Ensimmäinen askel on kaivaa italian romaanit kaapin uumenista ja alkaa lukea. Seuraava askel on soittaa huomenna Kirkkonummen kansalaisopistoon ja kysyä ottavatko vielä kevätlukukaudelle uusia opiskelijoita keskusteluryhmäänsä. Parempi aloittaa helposta. Kansalaisopistot eivät ole vuosikausiin pystyneet tarjoamaan riittävän haasteellista opetusta. Pääseepä ainaki aktivoimaan sanastoa.

2018 on deadline. Katsotaanhan.